mikä viehättää filmikuvauksessa?
Kesällä sain käsiini vanhan Minolta AL kameran. Se lanseerattiin 1960- luvulla. Ostin rullan värifilmiä (ISO 400) jossa oli 24 kuvaa. Kuvailin kesän aikana rullan täyteen ja jännitin toimiiko kamera alkuunkaan.
Minolta AL filmikamera ominaisuuksia:
-täysin manuaalinen kamera, ei mitään elektronista
-yksi objektiivi, ei zoomia tms. Ei automaattitarkennusta.
-tämän yksilön valomittari ei toiminut, joten käytin kännykkää valonmittaamiseen
-suljinaika, aukko (F-luku) ja ISO arvot säädetään itse objektiivissa (ihan mahtavaa)
Tässä kokemuksia kuvaamisesta
1. Epävarmuuden viehätys
Onnistuikohan kuva? Osuiko tarkennus? Miten valotus?
Kuvaan ammatikseni paljon ja digillä voi ottaa ihan niin monta kuvaa, kuin haluaa. Ei ole mitään rajoituksia ja näet heti mitä saat. Filmillä mietit useamman kerran kannattaako suljinta painaa, onko tämä hetki kuvan arvoinen? Mielestäni vanhalla filmikameralla kuvaaminen on kuin valokuvaajan ”hyggeilyä”. Sellaista ihanaa hipsteri meininkiä, kun ollaan luovuuden äärellä.
2. Kuvien rajallinen määrä
Filmikamerassa on vain rajallinen määrä ruutuja per filmi, esimerkiksi 24 tai 36 kuvaa. Helposti voi mennä useampi viikko tai kuukausi ennenkuin rulla on täynnä. Jokaista kuvaa on mietitty ja usein kuvaa ei oteta jos se ei puhuttele jollain tavalla. Digillä voi aina ottaa varuiksi 5 kuvaa.
3. Kehitysprosessi
Filmikuvien kehittäminen on kokonaan oma taiteenlajinsa. Voit joko lähettää filmin kehitettäväksi tai tehdä sen itse. Itse lähetin filmin kehitettäväksi. Tunnelma oli kuin lapsena jouluaattona lahjoja odotellessa.
4. Kuvanlaatu ja estetiikka
Filmin tuottamat kuvat ovat ainutlaatuisia. Sävyt, rakeisuus ym tekevät kuvista varsin omaleimaisia. Jopa filmin virheet – kuten pienet valovuodot voivat antaa kuvalle oman lisänsä. Kaikkein parasta on se, että sinulla ei ole mitään kontrollia tästä. Pitää vain kuvata ja katsoa mitä kemikaalit ja valo päättävät tehdä.
5. Erilainen kuvaustapa
Filmikameralla kuvaaminen pakottaa hidastamaan. Se on tekninen suoritus, mutta myös paljon muutakin. Se vaatii kärsivällisyyttä ja suunnittelua. Jokainen kuva tuntuu merkityksellisemmältä ja henkilökohtaisemmalta, koska prosessi on paljon hitaampi kuin digillä kuvatessa. Itselle nykypäivän hektisessä arjessa tämä hidastaminen oli juuri mitä tarvittiin. Ja näyttäähän se filmikamera ihan pirun hyvältäkin!
Ohessa muutama kuva ensimmäisestä rullasta mitä kehitin. Ilokseni huomasin, että kameran mekaniikka toimi.
1. Vaimon kanssa aamukävelyllä
Kävelemme päivittäin vaimoni kanssa ja kerran otin mukaan Minolta kamerani. Aamulla oli kaunis sumu pelloilla ja ajattelin että nyt teen filmitaikuutta. Ensin piti miettiä tarkkaan missä kuvataan, miettiä rajausta, yrittää tarkentaa jne. Suht pitkä prosessi yhdestä kuvasta, jonka onnistumisesta ei ollut mitään takuita. Tämä kuva kuitenkin onnistui ja yllätyin itsekin siitä kuinka merkityksellinen se on minulle. Siihen sisältyy kaikki nuo kävelyt mitä teemme yhdessä, tuo rauhallinen hetki ja hyvä fiilis. Muistan tuon hetken erittäin hyvin, koska kuvaushetki oli hidas ja rauhallinen. Ehkä kuvaaja nauttii tästä eniten, koska muistan myös tämän: ”no kuinka kauan sä oikein tarkennat sitä kuvaa?”
2. Vanha Porvoo
Olin ystävien kanssa lounaalla ja pöydän äärellä huomasin taivaan sinisen ja rakennuksen seinän auringonvalossa. Ähersin pitkään tarkennuksen kanssa (ei ole helpoin homma) ja klik.
3. Kuva parvekkeelta
Kuvasin nousevaa aurinkoa parvekkeelta. Mukaan tuli hieno heijastuma, mikä on kamerakouluissa virhe, mutta kuvissa juuri se hieno juttu.
4. Aurinkovarjo
Varjon ja kukkien värit näyttivät niin hienolta, että siitä piti ottaa kuva.
NIKON FM2
En olisi kuvaaja alkuunkaan jos en ostaisi lisää kameroita, joten hankin myös Nikon FM2 kameran 35mm linssillä. Ensimmäinen kuvaamani rulla (Kodak Portra 400) on juuri kehityksessä. Kirjoittelen tästä myöhemmin lisää.
