Bikini fitness valokuvauS
Hei nimeni on Ronnie Hole ja olen valokuvaaja Askolasta. Tällä kertaa pääsin taltioimaan Hanni Ijäksestä upeita kuvia kotistudiollamme.
Kuvaustreffit sovittuamme ja keskusteltuani Hannin kanssa kävi nopeasti selväksi, että urakka ei ole ollut mikään "walk in the park". Kisat ja kuntotavoite piti olla jatkuvasti mielessä. Bikini fitnekseen soveltuva ruokavalio oli rakennettu tarkkaan ja treeni oli intensiivistä. Kuka tahansa voi lähteä salille treenailemaan, mutta päästäkseen todella tavoitteisiin täytyy löytyä rautaista itsekuria. Kaikille tulee vaikeita hetkiä ja päiviä, kun ei vain jaksaisi. Hanni kuitenkin oli päättänyt onnistua ja jaksoi painaa myös vaikeampien päivien lävitse. Ei voi olla kuin motivoitunut Hannin duunista ja taidanpa itsekin urheilla vielä tänään hieman.
Alla muutamia kuvia Hannista ja lopuksi Hannin omia mietteitä hänen matkastaan bikini fitness lavoille.
Matka kohti bikini fitness lavaa, kohti omaa itseäni
Liikunta on aina ollut lähellä sydäntäni, osa minua. Koko eloni se on ollut tapa viettää parasta aikaa itseni kanssa. Vuodesta toiseen on lenkkarit ja metsä, oma rauha kuulunut rutiineihini. Kunnes. Se ei enää riittänyt. Sali vei mennessään. Ne tunteet, kun jaksan nostaa yhä enemmän ja paremmin. Nälkä kasvoi syödessä ja sain avukseni personal trainerin. Hänen mukanaan sain myös ruokavalion sekä uutta motivaatiota treenaamiseeni. Ihmetellen seurasin muuttuvaa minääni ja olin aina vain innostuneempi. Pitkän suostuttelun jälkeen tämä yksin treenaava erakko, antoi periksi kehotukselle lähteä kisaamaan.
Neljän lapsen äiti matkalla bikini fitness kisoja
Siitä alkoi ikimuistoinen matka kohti bikini fitness lavaa. Koko minäni oli uuden edessä: 4 lapsen työorientoitunut Äiti sai ja joutui opettelemaan olemaan sopivasti itsekäs. Vuosien työ huipentui 7 kk:n kisavalmennukseen. Enää 4 treeniä viikossa oli vain muisto. Ruokavalio ja pitkät (kivuliaatkin) treeniviikot vei kohti uutta. Monet oli tuskan hetket oman pään kanssa kamppaillessa, kun sai vain haaveilla hetken nautinnoista, pitkistä illoista ystävien kanssa ja vapaa-ajasta muutakin kuin salilla.
Salista tuli koti. Tiimistä osa perhettä ja se kaikista tärkeinkin löytyi: Usko itseeni ja siihen että minä voin. Minä pystyn. Minä osaan. Kanaviikoista jauhelihaan siirtyminen oli ilo. Avokado oli taivaallista herkkua. Muumitikkari sai jo itkemään. Tahti kiihtyi, treenit koveni ja mieli uskoi vahvemmin. Kroppa muuttui, lihas kasvoi ja ne aina vaivanneet ylimääräiset suli pois. Olin valmis lavalle.
VIIKKO KISOIHIN
Viimeinen viikko ennen lavaa oli ihmeellinen. Kun sai alkaa tehdä niitä kuuluisia tyhjennystreenejä. Vaihtaa lenkkarit korkokenkiin. Kävellä pitkin jumppasalia ja toivoa pysyvänsä pystyssä dietistä heikkona. Syödä tiiliskiven näköistä kaurapuuroa ja juoda vettä enemmän kuin laki sallii. Kunnes, oli aika antaa ystävien taikoa minut lavalle. Jalka koskee lavaa. Lamput lämmittää ihoa. On vain tämä hetki. Tunne, että on saavuttanut kaiken. Voittanut itsensä. Kun kuulin pimeydestä huudon: "Äiti oot paras!" Silloin tunsin - Tämä matka oli ehdottomasti kaiken tämän arvoinen.
Hanni